Suuruuden hulluutta!

Repe löysi lattialle jääneen naamiaisiin tarkotetun muoviluun. Repe kanto sitä ympäri taloa ihmetellen mitä sille tekis. Pari hampaan jälkeä siihen sai aikaseksi. Taustalla ennen niin herkullinen iso luu on nykyään ihan mitään sanomaton.

Ja tässä hieman huono kuva mutta kuitenkin siitä näkee kuinka hienosti turkki on muuttunut. Enään ei näytä siltä että olisi saanut sähköiskun. Kiiltävä ja kaunis on pojan turkki. 

Sukkahoususankari

Nyt on poistettu tikit tassusta. Ei ollut kiva homma toi tikkien poisto. Yksi tikki oli todella kireällä ja sitä jouduttiin kaivelemaan vähä pidempään.  Onneksi Repe on niin kiltti ja rauhallinen että antoi hoitajan tehdä työnsä. Ja nyt on niin ihanaa kun ei tarvitse pitää mun tekemiä sukkahousuja. Mähän ompelin vauvojen sukkahousujen puntit koiran paitaan kiinni. Kun ei se kauluri ollut ollenkaan kiva. Pelkäsin että tikit lähtee kun se sitä yritti repiä pois. Toi haalari juttu ei häirinnyt sitä lainkaan.

Tässä muutama kuva kun sukkahoususankari oli sisustusliike Casamonicassa

Kaupungille lähdettiin bussilla. Bussi hajosi matkalla ja jouduttiin vaihtaan bussia mutta ei se Repeä haitannut

 Repe näyteikkunalla

Myös ovella vaahdittiin

Nyt Repe ottaa päikkäreitä onnellisena ilman haalareita. Pian meidän kaveri  Aikku tulee moikkaamaan meitä. Eli kiva ilta tiedossa :) 

Herkutellaan yön pimeydessä

Repen leikkaus meni hyvin. Leikkaus oli ohi noin tunnissa. Olin ilmoittanut että haluan Repen luokse niin pian kuin mahdollista. Joten heti leikkauksen jälkeen Repe tuotiin luokseni. Se oli vielä ihan sikeässä unessa ja suussa sillä oli vielä hengitysputki ja tassussa tippa. Oli todella hienoa että sain olla Repen vieressä kun se vähän raotteli silmiään. Olihan se kauheaa nähdä rakas letku suussa ja sen poisto oli ehkä vielä kauheampaa (niin iso putki niin pienen koiran suussa) mutta oli Repellä varmasti turvallisempi olo kun haistoi ja kuuli mut kokoajan. Hoitaja sanoi että tippa otetaan pois vasta juuri ennen kotiin pääsyä ja kotiin pääsyn edellytyksenä oli että Repe jaksaisi pitää päätään ylhäällä. Repellä oli niin mukavat oltavat ettei se välittänyt hoitajan herättelystä. Kun aikaa oli kulunut 40min oli mun pakko käydä niistämässä. Lähdin kävelemään vessaan ja Repelle tuli kauhea kiire mun perään. Nousi nopeasti ja yritti lähteä kävelemään. Saatiin sitten lupa lähteä kotiin vihdoista viimein.

Auto matkan  ja seuraavat kolme tuntia kotona Repe nukkui mun sylissä. Iltapäivällä se otti hieman askelia ja yritti istua. Myös piimä maistui pieninä annoksina. Illemmalla se selvästi vähän turhaantui  huimaukseen. Se käveli aina vähän matkaa, istahti, kaatui makaaman ja alkoi pienellä hennolla äänellä vinkumaan. Onneksi pian huimaus meni oli ja kymmenen aikaan Repe käveli jo hyvin.  Sen jälkeen se onkin ollut todella pirteä. Ollaan ihan ihmeissämme että miten me saadaan tikit suojattua. Kauluri ei pysty päällä hetkeäkään. Sillä on niin pieni pää että se luiskahtaa heti pois. Pahamakuinen aine jota laitetaan siteeseen ei auta. Ja kaikki sukat ja siteet se saa revittyä pois. Olenkin sitten tässä valvonut ja seurannut Repeä. Nyt kello on 3.31 ja olen juonut kolme kuppia kahvia. Repe on jäytänyt luitaan ja aina välillä yrittänyt syödä tassuaan. Nyt se on väsähtänyt ja nukahtanut. En taida kuitenkaan uskaltaa nukahtaa. En tiedä heräänkö siihen jos se alkaa purkamaan sideharsoa. Täytyy varmaan pyytää mummua katsomaan sen perään aamusin että saan sitten silloin nukuttua jos yöt täytyy valvoa. Mies kun on töissä 7-15.30. Tai no voisihan mies nyt viikonloppuna valvoa puoliksi mun kanssa mutta en usko että pysyy hereillä. On se vaan niin mies!

Mutta eiköhän nyt ole tarpeeksi kierjoiteltu.. teksti on varmaan todella kaameaa ja sekavaa.. kello nyt 3.39 ja pitää hakea kuppi kahvia.

Niin ja vielä loppuun haluan kehua eläinlääkäri Veteriä!!!

Siellä henkilökunta on todella ystävällistä ja taitavaa! Vaikka hinta on hieman kalliimpi, niin on mun mielestä se sen arvoista. Siellä on kuitenkin moniin eri sairauksiin erikoistuneita lääkäreitä. Mulla kun on niin paljon huonoja kokemuksia pienemmistä paikoista. Kuten yhdessä annettiin meidän ymmärtää että meidän (äidin) chihulla on elinikää sydänvian takia vuosi pari eikä lääkitystä edes kannattaisi aloittaa(koira silloin 4v.).  Mutta onneksi mentiin sitten muualle ja siellä todettiin sydän vian olevan niin pieni ettei siihen tarvitse aloittaa lääkettä ehkä koskaan tai joskus vanhana. Nyt chihu on 8v ja on edelleen ilman lääkkeitä. Samoin samssa eläinlääkärissä oltaisiin leikattu molempien polvet  mutta taas kyseltiin muiltakin lääkäreiltä ja vastaus oli muualla eri. Nyt viimeisimpänä sitten jouduttiin meidän (äidin) kääpiöpinserin kanssa päivystykseen kramppien takia. Lääkäri teki kalliit tutkimukset ja tulokseksi tuli että kääkällä on luumun kokoinen kasvain jossain (ei osannut edes sanoa paikkaa) ehkä mahalaukussa. Ja sai muutenkin todella huolestuttavia tuloksia ja kertoi mitä eriskummallisempien sairauksien nimiä joita epäili. Kiidätettiin kääkkä sitten heti ensimmäisenä arkipäivänä Veteriin eikä ne löytänyt mitään kasvainta. Ainut epänormaali asia oli että kalkkia oli elimistössä liikaa. Se hoitui ruokavaliolla. Näillä kertomuksilla haluan sanoa teille että älkää koskaan luottako vain yhden lääkärin mielipiteeseen vakavissa asioissa!

Alla kuvia yön tunnelmista..

Hyvää yötä! Menen taas hakemaan kahvia ;D 

Jännitystä piisaa..

Nyt on ollut todella jännittävä aamu. klo 12.15 on leikkaus aika. Pappa tulee hakemaan 11.45 eli ihan pian. Mies joutuin lähtemään omalle lääkärille koska alilämpöä on ollut illasta asti 34.7 paikkeilla. Me siis jäätiin Repen kanssa kaksin. Äsken leikittiin vetoleikkejä tavalliseen tapaan ja kappas Repe vinkaisee ja pyytää syliin. Yläkulmuri lähti ja verta tulee. Niin ja se oli se yläkulmuri johon ei edes ole vielä tullut pysyvää kunnolla tilalle. On vain vähä turvoksissa ollut. No mä pelästyn et voikohan sitä nyt sitten leikat. Pikanen soitto lääkärille rauhotti. Luultavasti voi mutta tarkistetaan vielä paikanpäällä. Huh!

Illalla muuten kerättiin kaikki Repen luut.. niitä on todella hurja määrä. Ei ihme että hampaat on lähtenyt helposti kun noin monia luita järsinyt. On vähä lellitty poika <3  Repe oli ihan kauhuissaan että miksi sen kaikki arteet viedään pois. Kun se rakastaa yli kaiken luita. Se monesti kalvaa niitä aluksi ja sen  jälkeen leikkii niillä. Vaanii, hyökkäilee ja heittelee niitä (onneksi meillä ei ole alakerran naapureita)

Nyt enää 20min lähtöön.. menen pakkaan peiton ja lempi lelun mukaan <3

Kyllä kaikki hyvin menee, tiedän sen. 

 Repen herkut

 Repe kysyy miksi sen luut viedään

 Kaunis pomppu

Pystykorva?

Lääkärissä käyty.

Eilen oltiin sitten eläinlääkärissä. Siellä sitten sovimme että Repen patit leikataan torstaina. Eli huomenna. Käy niin sääliksi pientä. Mutta kyllä se varmasti on oikea päätös. Ei siitä tulisi mitään jos ne kokoajan tulehtuisi ja niihin pitäisi syödä lääkkeitä. Ne myös kutiaa ja ärsyttää Repeä. Nehän saattaa lähteä itsestään ajan kuluessa mutta nyt ainakin ne ovat vain kasvaneet. Vaikka tietäisin varmuudella että ne poistuvat vaikka 3kk päästä on minusta julmaa odottaa niin pitkään. Ja jos ne vain kasvavat kokoajan niin totta kai se leikkaus haavakin on isompi myöhemmin. Nyt on alkamassa kesä ja mökki aika niin on parempi että Repe saa huoletta temmeltää  eikä tarvitse pelätä patin puhkeamista.

Tässä muutama kuva pateista

Repe on patista huolimatta iloinen oma itsensä. 

Repe reipas!

Repellä ilmestyi noin kuukausi sitten outo patti tassuun ja käytiin näyttämässä sitä lääkärissä. Moni sanoi että ei menisi moisen pienen patin takia lääkäriin mutta haluan käydä mieluummin muutaman kerran turhaan kun jäädä miettimään että mikähän pienellä on. No lääkärissä sanottiin että se on pennuille yleinen hyvälaatuinen kasvain. Nimeltään Histiosytoma. Se yleensä lähtee itsestään mutta jos ei kolmen kuukauden aikana ole lähtenyt sen voisi poistaa. No me sitten mentiin kotiin. Viime perjantaina se sitten lenkkipolulla osui johonkin ja siitä alkoi vuotaa verta. No me lähdettiin sitten taas lääkäriin, päivystykseen. Sieltä saatiin puhdistusaineita, sideharsoa ja ohjeeksi odotella haavan (joka oli sitten kuitenkin aika pieni onneksi) paranemista ja sen jälkeen miettiä sen aikastettua poistoa.

No me lähdettiin miehen kanssa maanantaina Lontoon matkalle vaikka kauhealta tuntui pieni jättää. Olihan se todella hyvässä hoidossa mummun ja papan luona. Ja ei se itse tassua edes aristanut. Nyt kun Lontoosta palattu on tassu jo tosi hyvin parantunut mutta sama patti siinä edelleen on pienen ruven alla. Nyt sitten ei auta muu kuin lääkäri aikaa taas varamaan ja miettimään vaihtoehtoja.. jos sen poistaisi vai mitä pitäisi tehdä. Täytyy nyt ihan aluksi googlettaa kaikki mahdollinen tieto.

Olisi niin kurja jos raukka jouduttaisiin nukuttamaan. Kulma hampaatkin näyttää lähtevän niin hienosti ettei niiden takia tarvitse nukutusta niin oli kyllä tyhmää sitten patin takia nukuttaa. Mutta toivotaan että se siitä vielä lähtisi.

Lontoon matkalta Repe sai tuliaiseksi Mikki Hiiren! Oli oikein Disney kaupasta ostettu. Repe oli niin iloinen kun näki meidän pitkän tauon jälkeen. Nyt se tuossa meidän vieressä nukkuu tyytyväisenä kun minä kirjoittelen tätä ja mies pelaa xboxia.

Tässä vielä kuvia Repestä ja uudesta lelusta!

 Oma uusi lelu piilossa ettei kukaan sitä vie.

 Vähän tassun sideharsoakin pitää maistaa

Oli muuten tosi vaikea löytää sellainen lelu jossa ei ole sisällä niitä pieniä palleroita! Kun en sellasia kenellekkään koiralle koskaan osta. Ihan siltä varalta että jos koira hajottaa lelun niin on sit kaikki pallerot levällään ja ihan varmasti puolet mahassa.

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä kun menin synttäri kahveille mun äidin (Repen mamman) luo. Aamupala meni siis ihan herkutteluksi :)

Puolenpäivän aikoihin sitten lähdettiin sukulaisille Repen ja mun siskon kanssa hämeenkyröön. Repe sai juosta mielin määrin vapaana. Parasta Repestä oli kun sai juosta taloa ympäri.. Aina piti käydä tarkistamassa onko äiti vielä terassilla. Myös pihatöihin Repe pääsi osallistumaan. Matka venyi odotettua pidemmäksi, kun autoon tuli ongelmia ja piti odottaa että pappa pelastaa. Kotiin kuitenkin päästiin.

Muutaman tunnin sikeiden iltapäivä unien jälkeen lähdettiin Repen kanssa kuokkimaan Tapien (www.tapit.fi) pentuagilityjä. Saatiin mukava varaslähtö kun yhdellä koiralla oli alkanut juoksu ja me paikattiin niitä. Oma ryhmä meillä alkaa kesäkuussa.

Kaikki kehui Repeä. Kuinka kiltisti se oli ja kuinka reippaasti se meni putkeen! Ai että oli ylpeä omasta Repe Reippaasta. 

Oli niin hyvä treeni että kulmahammas jäi treenipaikalle. Kotiin tullessa sen huomasin.

Aika helposti se kulmuri lähti. Kun eilen (vai oliko se toissa päivänä) vasta se pysyvä kulmuri puhkesi. Eläinlääkäri kyllä sanoikin että Repellä varmaan hampaat lähtee helposti kun oli jo kuulemma sinertynyt. Eli toivotaan että muutkin kulmurit lähtevät yhtä helposti ;D

Kotiin tullessa syötiin vielä vähä iltapalaa ja luita mutta nyt uni on jo tullut silmään. 

Ehkä nyt yöllä nähdään agility unia :)

Leppoisa rauhallinen päivä..

Tänään on vietetty rauhaisaa koti päivää Repen kanssa. Rauhallisia lenkkejä käyty ja puolisen tuntia kentällä harjoiteltiin paikallaan oloa ja muita temppuja. Telkkariakin ollaan katseltu.. Repehän katselee oikeasti telkkaria. Mietin että pitäisikö Repeä lähettää välillä miehen mukana jääkiekkopelejä katsomaan kun pikkunen katseli varmaan yli 5min yhteen mittaan hääpuvuista kertovaa ohjelmaa.. Ja Repehän ei yleensä jaksa 1min kauempaa samaa asiaa.

Harjasin myös Repen.. siitä on alkanut nyt lähteä karvaakin. Pentu turkki siis lähdössä. Palkkioksi harjauksesta Repe sai tuoreen tahmaisen possunkorvan jossa oli vielä karvoja :S Hyi että se yökötti muo mutta Repe kuola valuen nakersi sitä.

Ostin myös uutta kuivamuonaa kun Royal Canin kanssa on ollut syömisvaikeuksia. Nyt käyttöön otettiin ANF:n pennuille tarkoitettu ruoka. Nyt kun sekoitin uutta rc:n kanssa Repe söi ihan innoissaan!! Onneksi kun ollaan vähä ihmetelty herran nirsoutta.. kaikki aikasemmat koirat kun hotkaisisi vaikka pieniä kiviä jos niiden kippoon sellaisia kaadettaisiin.

Ei nirsoilu ole kyllä haitannut kasvua mutta onhan se kiva että pienelle maistuu eikä tarvitse pakko syöttää.

Muutenkin nyt kiinnostaa kaikki ruoka jutut. Ei olla löydetty sitä täydellistä palkkio herkkuakaan. Pentukoulussa yhdellä oppilaalla oli jonkun eläimen sydäntä ja Repe sai maistaa sitä.. oli ihan hulluna siihen. Mutta mistä sellaista saa ja miten valmistaa.. täytyy selvittää asiaa. Entisenä kasvissyöjänä tekee nämä sisäelin ruuat vähä pahaa mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa eteen <3

Nyt kaikille hyvät yöt! Huomenna on aikainen herätys!

Koirien vappu

Repellä oli oikea toiminta vappu! Jo torstaina Repelle hankitaan oma vappupallo!

Puuha Pete pallon valitsi isi kun äiti ehdotti Nalle Puhia.  

Lauantaina sitten päivä aloitettiin Shelttien vappulenkillä.

Mukana oli toistakymmentä shelttiä.

Käveltiin metsä polkuja ja saavuttiin ihanalle pienelle laavulle pienen järven rantaan.

Siellä sitten sai paistaa makkaraa ja koira leikkiä rauhassa. Repeä jännitti isompien koirien kova meno aluksi ja tutkaili menoa äidin jalkojen takaa.

Saattaa olla että pienelle oli jäänyt pelko kun viime kerralla jäi isompien alle

ja hammas irtosi. Pelot kuitenkin haihtuivat kun ihana kaksi viikkoa vanhempi Mocca niminen sheltti haki Repe leikkimään. Hetkessä pikkusen kirmasivat metsässä täyttä päätä. Pian Repe uskaltautui taas tutustumaan muihinkin sheltteihin.

Kotona sitten otettiin päikkärit ja sen jälkeen vapun vietto jatkui äitin siskon 18v synttäreille.

Siellä Repeä ihmetytti 6kk vanha Kalle vauva. 

Illalla Repe jäi väsyneenä nukkumään kun äiti ja isi vielä piipahti kavereilla. 

Sunnuntaina päivällä Repen yksi parhaista kavereista tuli ”meidän lenkkipoluille” ja käytiin pitkä metsä lenkki. Koirat sai juosta vapaana.

Illalla sitten mentiin bussilla kavereille joilla oli Repelle ennestään tuttuja koiria ja myöhemmin vielä tuli muutama uusikin. Meno oli kovaa ja kotiin päästyä nukahdettiin melkein heti. Vähän uutta luuta tietenkin piti vielä maista.

Tohina vappu on ohi ja Repe tyytyväinen :)

Meidän Repe

Repe on nyt 5kk (ja 1päivä) vanha Shetlanninlammaskoira. Sain ideani kirjoittaa blogia Repen elämästä vasta nyt kun tajusin kuinka nopeasti asioita unohtaa. Harmittaa kun ei ole tullut alusta- asti kirjoitettua mutta kertaanpa nyt tässä lyhyesti (kun vielä asioita muistan) 

että miten Repen kolme ensimmäistä kuukautta meillä on mennyt.

Repe syntyi 2.12.2010 ja haimme sen 30.1.2011. Kotimatka oli aika kauheaa. Raukka oksensi mahansa tyhjäksi ja pissasi mun syliin. Ulkona ei suostunut liikkumaan. Yritettiin rauhoitella pientä ja noin kolmen tunnin matka tuntui 10 tunnin matkalta. Mutta kotiin päästiin. Kotona Repe piristyi ja alkoi tutkia uutta kotiaan. Ruoka ja juoma maistuivat ja leikki alkoi. Hauskimmaksi leikiksi osoittautui oma peilikuva eteisessä. 

Muistutti varmaan siskosta ja veljistä. 

Kotipihassa sitten uskallettiin jo kävelläkin. Lumi maistui hyvältä ja pieniä kiviä oli kiva keräillä sitä mukaan kun äiti tyhjensi suuta. Ensimmäinen yö meni loistavasti. Oltiin varauduttu siihen että Repe herättelisi yöllä mutta poika nukkui kuin tukki koko yön ja seitsemän aikaa aamulla vasta lähti kävelemään kopastaan (joka oli sängyn vieressä). Käytiin sitten heti pisulla ulkona.

Tässä kuvia ensimmäisestä päivästä :)

 Kaulapantaan totuttelua. Ensimmäinen kaulapanta oli Aku-sedän vanha pääkallopanta.

 Possunkorva on ollut herkkua alusta asti.

 Pikkuinen palloro miettii että mitähän sitä seuraavaks tekis.

Vessapaperirulla osottautui hauskaksi painikaveriksi.

 Äitin vieressä on hyvä nukkua

 Uusi telkkari Repelle

Yksi lempparipaikoista on lamoaantalja

Repe on ollut myös mukanani kun olen ollut tuuraamassa äidin sisustusliikkeessä Casamonicassa. Siellä se nautti kun saa paljon ihailuja ja rapsutuksia asiakkailta.

Myös retket Mustiin&Mirriin ovat Repen mieleen. 

Sieltä se saa valita aina jonkun kivan luun.

Repestä kasvaa päivä päivältä aikuisemman näköinen koira. Häntä on kasvanut hurjan pitkäksi ja siihen on alkanut kasvaa pitkää karvaa. Samoin myös turkki on vaihtumassa. Enää ei näytä niin sähköiskun saaneelta vaan pysty karvat ovat kasvaneet lisää ja alkaneen laskeutua kauniisti. Korvien liimauksen ovat lähteneen. Myös hampaita on alkanut lähteä. Pikkusia etuhampaita tippuu vähän väliä. Nyt on jo edestä pikkuhampaat vaihtunut ja alhaalta muutama vielä heiluu. Kulmurit eivät ole vaihtunut mutta eipä uusia ole vielä näkynytkään, että ei niillä siis vielä kiire. Koirakoulu aloitettiin jo varhaisessa iässä ja paljon on opittu, niin minä kuin Repe. Ennen koirakoulua Repe osasi jo istua, mennä maahan,  hypätä, antaa tassua,  toista tassua ja tulla luokse. Koirakoulussa ollaan harjoiteltu paikallaan oloa istualleen ja maassa. Myös perusasentoa ja luokse tuloa ollaan harjoiteltu. Viimeisellä kerralla kokeiltiin myös vähä esteiden yli hyppäämistä. 

 Vielä kaikki piikki hampaat tallella!

Ihan pian lähtee hampaat.

Ja huhtikuussa Repe pääsi ensimäistä kertaa mökille. Ja voi että kun pikkuinen nautti.

Taas uusi piha jossa kiviä joilla pomppia ja järvi jossa uittaa tassuja.

Vielä ei päästy veneilemään mutta hauskaa oli.

Nyt onkin jo kerrottu Repestä paljon. Lisää juttuja tulee jatkossakin aina kun tapahtuu

ja meillähän tapahtuu kokoajan joitain.