Repen leikkaus meni hyvin. Leikkaus oli ohi noin tunnissa. Olin ilmoittanut että haluan Repen luokse niin pian kuin mahdollista. Joten heti leikkauksen jälkeen Repe tuotiin luokseni. Se oli vielä ihan sikeässä unessa ja suussa sillä oli vielä hengitysputki ja tassussa tippa. Oli todella hienoa että sain olla Repen vieressä kun se vähän raotteli silmiään. Olihan se kauheaa nähdä rakas letku suussa ja sen poisto oli ehkä vielä kauheampaa (niin iso putki niin pienen koiran suussa) mutta oli Repellä varmasti turvallisempi olo kun haistoi ja kuuli mut kokoajan. Hoitaja sanoi että tippa otetaan pois vasta juuri ennen kotiin pääsyä ja kotiin pääsyn edellytyksenä oli että Repe jaksaisi pitää päätään ylhäällä. Repellä oli niin mukavat oltavat ettei se välittänyt hoitajan herättelystä. Kun aikaa oli kulunut 40min oli mun pakko käydä niistämässä. Lähdin kävelemään vessaan ja Repelle tuli kauhea kiire mun perään. Nousi nopeasti ja yritti lähteä kävelemään. Saatiin sitten lupa lähteä kotiin vihdoista viimein.
Auto matkan ja seuraavat kolme tuntia kotona Repe nukkui mun sylissä. Iltapäivällä se otti hieman askelia ja yritti istua. Myös piimä maistui pieninä annoksina. Illemmalla se selvästi vähän turhaantui huimaukseen. Se käveli aina vähän matkaa, istahti, kaatui makaaman ja alkoi pienellä hennolla äänellä vinkumaan. Onneksi pian huimaus meni oli ja kymmenen aikaan Repe käveli jo hyvin. Sen jälkeen se onkin ollut todella pirteä. Ollaan ihan ihmeissämme että miten me saadaan tikit suojattua. Kauluri ei pysty päällä hetkeäkään. Sillä on niin pieni pää että se luiskahtaa heti pois. Pahamakuinen aine jota laitetaan siteeseen ei auta. Ja kaikki sukat ja siteet se saa revittyä pois. Olenkin sitten tässä valvonut ja seurannut Repeä. Nyt kello on 3.31 ja olen juonut kolme kuppia kahvia. Repe on jäytänyt luitaan ja aina välillä yrittänyt syödä tassuaan. Nyt se on väsähtänyt ja nukahtanut. En taida kuitenkaan uskaltaa nukahtaa. En tiedä heräänkö siihen jos se alkaa purkamaan sideharsoa. Täytyy varmaan pyytää mummua katsomaan sen perään aamusin että saan sitten silloin nukuttua jos yöt täytyy valvoa. Mies kun on töissä 7-15.30. Tai no voisihan mies nyt viikonloppuna valvoa puoliksi mun kanssa mutta en usko että pysyy hereillä. On se vaan niin mies!
Mutta eiköhän nyt ole tarpeeksi kierjoiteltu.. teksti on varmaan todella kaameaa ja sekavaa.. kello nyt 3.39 ja pitää hakea kuppi kahvia.
Niin ja vielä loppuun haluan kehua eläinlääkäri Veteriä!!!
Siellä henkilökunta on todella ystävällistä ja taitavaa! Vaikka hinta on hieman kalliimpi, niin on mun mielestä se sen arvoista. Siellä on kuitenkin moniin eri sairauksiin erikoistuneita lääkäreitä. Mulla kun on niin paljon huonoja kokemuksia pienemmistä paikoista. Kuten yhdessä annettiin meidän ymmärtää että meidän (äidin) chihulla on elinikää sydänvian takia vuosi pari eikä lääkitystä edes kannattaisi aloittaa(koira silloin 4v.). Mutta onneksi mentiin sitten muualle ja siellä todettiin sydän vian olevan niin pieni ettei siihen tarvitse aloittaa lääkettä ehkä koskaan tai joskus vanhana. Nyt chihu on 8v ja on edelleen ilman lääkkeitä. Samoin samssa eläinlääkärissä oltaisiin leikattu molempien polvet mutta taas kyseltiin muiltakin lääkäreiltä ja vastaus oli muualla eri. Nyt viimeisimpänä sitten jouduttiin meidän (äidin) kääpiöpinserin kanssa päivystykseen kramppien takia. Lääkäri teki kalliit tutkimukset ja tulokseksi tuli että kääkällä on luumun kokoinen kasvain jossain (ei osannut edes sanoa paikkaa) ehkä mahalaukussa. Ja sai muutenkin todella huolestuttavia tuloksia ja kertoi mitä eriskummallisempien sairauksien nimiä joita epäili. Kiidätettiin kääkkä sitten heti ensimmäisenä arkipäivänä Veteriin eikä ne löytänyt mitään kasvainta. Ainut epänormaali asia oli että kalkkia oli elimistössä liikaa. Se hoitui ruokavaliolla. Näillä kertomuksilla haluan sanoa teille että älkää koskaan luottako vain yhden lääkärin mielipiteeseen vakavissa asioissa!
Alla kuvia yön tunnelmista..
Hyvää yötä! Menen taas hakemaan kahvia ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti